Bichon friséillä esiintyviä perinnöllisiä vikoja ja sairauksia

Kuten kaikilla koiraroduilla, myös bichon friséillä esiintyy joukko periytyviä vikoja ja sairauksia. Suurimmaksi osaksi periytyminen tapahtuu resessiivisesti l. piilevästi eli tälläisen taipumuksen kantajaa ei voida tunnistaa ulkoasun perusteella. Vastuuntuntoinen kasvattaja käyttää jalostukseen vain mahdollisimman terveitä koiria. Kaikesta huolimatta saattaa tapahtua, että kaksi tervettä siitoskoiraa, jotka kasvattajan tietämättä kantavat piilevänä samaa sairaustaipumusta, paritetaan keskenään ja tulokseksi saadaan sairas tai sairastuva yksilö.

Usein nämä piilevästi periytyvät sairaudet puhkeavat vasta, kun koira on jo ohittanut pentu- ja nuoruusiän. Kaikki synnynnäiset sairaudet eivät ole perinnöllisiä eivätkä myöskään kaikki perinnölliset sairaudet synnynnäisiä. Ostajan tulee ymmärtää, että hankkiessaan pennun, hän ostaa sen siinä kunnossa kuin se luovutushetkellä on. Pennun terveydentila luovutushetkellä käy selville eläinlääkärin lausunnosta, joka kasvattajalla tulisi olla jokaisesta pennusta.

Vaikka tämä lista vaikuttaa pitkältä ja vakavalta, on kuitenkin huomattava, että kaikilla roduilla esiintyy vikoja ja sairauksia ja yleisesti ottaen bichon frisétä pidetään hyvinkin terveenä rotuna.

Yleensä korvattavat viat ja sairaudet

NAPATYRÄ
Napatyrä johtuu navan seudun vatsan seinämän puutteellisesta sulkeutumisesta. Napatyrä huomataan tavallisesti pehmeänä ”pattina” navan paikalla. Useimmiten napatyrä sisältää vain kuroutunutta rasvapitoista vatsakalvoa. Napatyrä voi olla myös suurempi ja siinä voi olla suolen osia. Käsitykset napatyrän periytymismallista vaihtelevat, mutta periytyvyys on osoitettu. Useimmiten napatyrä on todettavissa jo luovutusiässä, mutta leikkaustarve kannattaa harkita lopullisesti vasta, kun pentu on hieman kasvanut. Leikattu tyrä ei vaikuta koiran elämään. Suomen Kennelliiton määräysten mukaan kasvattajan tulee maksaa leikkaus ja hoidosta aiheutuneet tarpeelliset kulut.

KIVESVIKA
Normaalisti uroksen molemmat kivekset ovat kivespussissa, mutta joskus toinen tai molemmat kivekset saattavat jäädä nivuskanavaan tai vatsaonteloon. Molemminpuoleisesti kivesvikainen uros on yleensä steriili, mutta toispuoleisesti kivesvikainen on siitoskykyinen. Piilokiveksistä urosta ei kuitenkaan tule käyttää siitokseen eivätkä kivesvikaiset koirat pääse näyttelyihin. Piilokiveksisyyden periytymisestä on vaihtelevia käsityksiä: aiheuttajana pidetään mm. yhtä tai useampaa resessiivistä perintötekijää. Eläinlääkärit suosittelevat kivesvikaisen uroksen leikkauttamista jossain vaiheessa. SKL:n suosituksen mukaan myyjä palauttaa kolmanneksen kauppahinnasta, mikäli pentua ei ole jo alun alkaen myyty halvemmalla tämän vian vuoksi. Ostaja maksaa mahdollisen leikkauksen.

Vikoja ja sairauksia, joita ei yleensä korvata

PURENTAVIAT
Ylä- tai alapurenta tai kulmahampaiden asentovirhe, voidaan todeta vasta kun pysyvät hampaat ovat täysin kehittyneet. Tällä rodulla on yleistä, että pennun purenta voi muuttua luovutusiän jälkeenkin. Pentu vaihtaa maitohampaansa n. 4-6 kk iässä, purentavirheiden välttämiseksi on tärkeää, että ostaja huolehtii siitä, että kaikki maitohampaat irtoavat ajallaan – mikäli hampaat eivät irtoa itsestään, ne on syytä poistattaa eläinlääkärillä.

ALLERGIAT
Allergioita on hyvin monenlaisia, kuten esim. atopiat, kosketus- ja ruoka-aineallergiat. Taipumus allergiaan on perinnöllinen. Yleisin allergian muoto bichon friséillä on ruoka-aineallergia. Useimmiten allergia puhkeaa vasta noin vuoden ikäisellä koiralla. Yleisimmin allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet ovat vehnä, lihojen proteiinit (usein ns. punainen liha), kala, maito, kananmuna, soija sekä muut viljat. On tärkeää saada kasvattajalta rodunomaiset ruokintaohjeet, joita tulee myös noudattaa. Yleensä ruoka-aineallergia ilmenee epämääräisenä rapsutteluna vaikka ihossa ei näy mitään epätavallista. Allergia voi myös olla syynä korvien tai varpaidenvälien tulehduksiin.

HARMAAKAIHI, HC
Periytymismalli on useilla roduilla epäselvä. Todennäköisesti kyseessä on dominantti periytyvä ominaisuus, jolla on epätäydellinen periytymismalli. Perinnölliset harmaakaihimuodot ovat joko tois- tai molemminpuoleisia. Kaihi tiivistyy ja laajenee iän myötä, usein kuitenkin varsin hitaasti, mutta jotkut kaihityypit saattavat edetä nopeastikin. Vain erittäin harvoissa tapauksissa kaihi aiheuttaa sokeuden. Yleinen koirien vanhuuden kaihi, joka heikentää näkökykyä, ei ole varsinainen kaihi vaan seuraus iän myötä tapahtuvasta linssin tiivistymisestä.

SILMÄVUOTO
Silmävuoto voi johtua monista eri syistä, kuten esim. tulehduksesta, hormonaalisista tekijöistä (juoksuaika nartuilla), ylimääräisistä silmäripsistä, kiertyneestä luomesta, allergiasta (myös ruokavalion muutos voi vaikuttaa), tuulesta ja pölystä jne. Tärkeintä on, että koiran silmistä poistetaan silmännurkkiin kertynyt rähmä säännöllisesti ja että karvan ei anneta kasvaa ”umpeen” ja kasvot pidetään kuivina ja puhtaina. Silmä voidaan puhdistaa esim. kaupasta saatavalla silmävedellä tai apteekista saatavalla boorivedellä. Mikäli ongelma on jatkuvaa, on syytä näyttää koiraa eläinlääkärille, hoitona saattaa olla antibioottikuuri.

HÄNTÄMUTKA
Synnynnäiset häntämutkat vaihtelevat selvistä ”koukuista” pieniin sormilla tunnistettaviin nystyröihin. Kaikkia häntämutkia ei edes pystytä kliinisesti toteamaan. Häntämutka ei välttämättä näy vielä luovutusikäisellä pennulla vaan se saattaa ilmetä vasta myöhemmin kasvukauden aikana. Häntämutka ei haittaa koiraa itseään, mutta sen ilmeisen perinnöllisyyden vuoksi häntämutkaista koiraa ei suositella käytettävän siitokseen.

LEGG-PERTHES, reisiluun pään aseptinen kuolio
Legg-Perthes on pienikokoisilla roduilla esiintyvä lonkkanivelsairauden muoto. Oireena on aristava lonkkanivel, joka aiheuttaa ontumista. Sairaus alkaa noin 4 -11 kuukauden iässä ja aiheutta koiralle kipua. Pitkälle edenneissä tapauksissa reisilihakset surkastuvat ja koiralle kehittyy nivelrikko. Sairautta pidetään perinnöllisenä mutta sen periytymismekanismia ei tunneta. Epämuodostunut reisiluunpää voidaan poistaa leikkauksella, jolloin kivut myös lakkaavaat. Leikkaustulokset ovat yleensä erittäin hyvät ja useimmat leikatut koirat pystyvät toivuttuaan leikkauksesta liikkumaan normaalisti. Rotujärjestön tiedossa on alle 10 Legg perthes -tapausta rodulla.

PATELLALUKSAATIO, polvilumpion sijoiltaanmeno
Patellaluksaatiossa polvilumpio siirtyy normaalilta paikaltaan reisiluun alapään telaurasta polven etupuolelta sen sisäpuolelle. Oireet vaihtelevat vaikeusasteen (I-IV) mukaan. Tavallisimmin tilanteessa, jossa polvi luksoituu ja palaa heti sijoilleen, koira liikkuu epäpuhtaasti hyppien ja loikkien välillä kolmella jalalla. Pysyvämmässä luksaatiossa koira liikkuu heikoin askelin varpaat sisäänpäin. Lieväkin luksaatio lisää polven alttiutta muille vaurioille (esim. ristisiderepeämät), jotka saattavat vaatia leikkaushoitoa – ylipaino ja huono lihaskunto lisäävät riskiä. Patellaluksaation tarkkaa periytymistä ei tiedetä. Usein sairaus kuitenkin liittyy liian suoriin takaraajoihin, mutta myös muut tekijät, kuten esim. virheellinen ruokinta, voivat vaikuttaa. Lievänä patella luksaatio ei yleensä aiheuta pienikokoiselle koiralle ongelmia. Vaikeampiasteiset hoidetaan kirurgisesti. Rotujärjestö suosittaa jalostukseen käytettävien koirien polvien tarkastamista.

VIRTSAKIVET
Tiedetään, että jotkut bichon frisét ovat taipuvaisia saamaan virtsakiviä, näitä on kahta tyyppiä; struviitti- ja kalsium-oksalaatti -kiviä. Virtsakivien ennaltaehkäisyssä tärkeintä on, että koiralla on jatkuvasti saatavana raikasta vettä. Virtsakivien oireet sekoitetaan helposti virtsatietulehdukseen, joten epäiltäessä tulehdusta on hyvä myös tutkia koira ultraäänellä mahdollisten virtsakivien varalta. Virtsanäytteestä voidaan yleensä havaita kivien esiasteet, kiteet. Virtsakiviä hoidetaan lievissä tapauksissa ruokavaliolla ja mikäli tämä ei riitä, kivet voidaan myös poistaa kirurgisesti.

Koiran normaaliin elämään perheenjäsenenä useimmat näistä vioista eivät juurikaan vaikuta. Sen sijaan ne voivat rajoittaa koiran käyttöä näyttelyissä ja kokeissa, sekä jalostuksessa.